Huomenna kesäkuuksi.

Niihin aikoihin, kun kirjoitin ahkerammin päiväkirjaa, huomasin usein töistä tultuani ensisanoikseni kuvailevani yksityiskohtaisesti itselleni valmistamaa ilta- tai välipalaa. Välillä se oli ruisleipää tuoreen munakkaan ja vihreän teen kera, välillä raejuustoa ja mansikkakeittoa tai jogurttia ja mysliä, toisinaan ei sen kummempaa kuin Lidlin mozzarellapizzaa ja kotimehua. Kuvailun ansaitsi kuitenkin. Aina ihana ruoka on kyllä erityisen tärkeää nälkäisenä työstä palatessa, etenkin kun sen saa nauttia omassa kodissa suosikkipaikassaan. (Itiksessä se oli kesäisin meidän takaporras, täällä ehdottomasti oma sänky, jolta avautuu tällä hetkellä melkein seinän kokoinen vihreys.)

Tänään tulin lauantain iltavuorosta ennen yhdeksää, ja kantaessani herkullista salaattikippoa huoneeseen tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa edes tekstari jollekulle tai Facebookin statuspäivitys siitä, että "olen niin iloinen rucolasalaatista, jossa on eilisestä sushinteosta jääneiden avokadon- ja kurkunrippeiden lisäksi tuoreita herkkusieniä, vihreitä herneitä ja viinirypäleitä, paahdettuja auringonkukansiemeniä ja itsekasvatettua basilikaa. Lisäksi Tampereen rievää edamjuustolla ja Irish cream -teetä maidolla ja sokerilla." Ja se kaikki nautittuna sängyllä Rei Shimuran seurassa. Ulkona kukkivat sireenit ja toukokuun viimeinen ilta hämärtyy hiljalleen, siten kuin Suomessa alkukesästä tapaa. Tämä ilta peittoaa eilisen sunnuntaiolon kirkkaasti.

Ei siis tippaakaan haittaa, että huomenna on taas töitä, ja niin muuten joka ikinen päivä ensi torstaihin asti, jonka jälkeen jälleen joka ikinen päivä seuraavaan perjantaihin asti. Huj. Mutta viihdyn siellä edelleen, enimmäkseen. Etenkin tänään, kun kassallaolo rajoittui tunnin mittaiseen uuden kassan koulutukseen, jonka jälkeen sain taas paeta varastoon kaivamaan keittiövälineitä ja miesten bermudoita pahvista ja asettamaan metallipöydille. Sormissa on haavoja. Niin, ja tulevan työputken päivistä osa on myös suomenopetusta. Se raskasta ja kivaa taas ihan eri tavalla.

Menisin ulos viileydestä huolimatta, ellei jopa tänne meidän mummopihallemme kantautuisi jostain lähiympäristöstä koulujenloppua viettävien teinien pahaenteistä mekkalaa. Tosin keskustan vapputunnelmasta huolimatta koulujenlopusta tulee edelleen joku käsittämätön olo, johon liittyy Nokia, omenankukat, kesähameet ja Suvivirsi. Ihan vähän ikävä sinne toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi.

Huomenna on kesäkuun ensimmäinen päivä. Aina ei voi tajuta aikaa.