Connecting pipes.

Olen ollut torstaista asti paikkakunnalla, josta Suomi on viimeisen viikon ajan saanut kuulla kyllästymiseen asti. Paikkakunnalla, jonka asukkailta on ylilääkärin suosituksesta evätty pääsy erääseen lounaissuomalaieen kylpylään. Paikkakunnalla, jossa juomaveden ja jäteveden sekoittuminen oli yhden huoltomiehen epäonnisen mutterinväännön päässä. Tulin, koska uskoin kotikodin olevan otollinen paikka esseenkirjoittamiselle ja ruotsintenttiin lukemiselle. Koska linnan juhlista ei ole mitään iloa, jos niitä ei katso äidin ja siskon kanssa. Koska halusin tavata yhtä kolmella jalalla kulkevaa pientä koiraa. Ja koska halusin nähdä poikkeustilan omin silmin. Onpas hauskaa, että Nokiallakin joskus tapahtuu.

Torstai 6.12.
Tulen bussilla Kalkkuun, isä on hakemassa. Sataa. Matkalla huomataan vedenjakeluauto ja saadaan kuulla sen seisovan paikalla iltakymmeneen asti. Kanisterit ovat jääneet kotiin, joten päätetään tulla myöhemmin. Alakerran vessassa on vielä valkoinen ämpäri täynnä puhdasta vettä, vieressä käsien desifiointiainetta. Äiti ja sisko laittavat ruokaa. Kraanavesiläppä kukoistaa. Saan kuulla, että tartunnan voi saada, vaikkei veteen koskisikaan. Harkisten vakavasti Helsinkiin paluuta. Toisaalta kukaan perheenjäsenistä ei ole sairastunut, eivätkä ihmiset meidän puolella kaupunkia erityisemmin muutenkaan.

Haetaan mummu meille syömään, ja samalla käydään hautausmaalla. Tuntuu vähän joululta, vaikkei lunta olekaan, mutta sitä nyt tuskin täksikään jouluksi kannattaakaan odottaa. Mummun rappukäytävässä on vielä muutama kaupungin jakama vesipullo. Vedenjakeluautossa on jäljellä enää juuri näitä samoja pulloja, kanisteriin vettä ei saa. Ruokapöydässä kukoistaa kraanavesiläppä. Illalla juodaan glögiä, pelataan ja katsotaan uutisia. Äiti saa puhelinsoiton sisarentyttäreltään, joka on lukenut netistä, että nokialaisiin ei saa koskea.

Perjantai 7.12.
Luen ruotsia kotona ja seurustelen koiran kanssa. Ulkona sataa ja on ällöttävää. En halua ulos, en halua tavata yhtäkään nokialaista. Päätetään lähteä uimahalliin Tampereelle. Koko reissun ajan pidetään äidin ja siskon kanssa suut supussa kotipaikkakunnastamme, ties vaikka heittäisivät meidät ulos. Onpas mukava peseytyä! Ennen uimahallia siskon luona Tampereella on aivan käsittämätöntä, että hanavedellä voi normaalisti pestä kädet. Ja olen sentään ollut täällä vasta vuorokauden.

Kotimatkalla uskaltaudutaan säästösyistä Nokian S-Marketiin. Kotiintultua desinfioin välittömästi käteni. Tortillavihannekset pitää pestä turvallisella, jakeluautosta haetulla vedellä. On vaikea muistaa olla avaamatta hanaa. Edellisiltana äiti joutui keittämään hammasharjansa, kun laski sen päälle vahingossa kraanavettä. Veljeni kyllä suihkuttelee normaalisti saunalla.

Illalla luen Hesarin sivuilta koko katastrofin syyksi paljastuneen huoltomiehen inhimillisen erehdyksen. Miten on mahdollista, että tällaista voi sattua vahingossa ja vielä noin helposti? Senhän kuuluisi olla lähes mahdotonta tahallisen tihutyön tekijällekin. Tunnen sympatiaa Etelä-Nokian lapsiperheitä kohtaan.

Lauantai 8.12.
Klo 8.00 aamulla veden täysi käyttökielto kumotaan. Suihkuun saisi nyt mennä. Isä soittaa mummulle ja muistuttaa, että vettä ei edelleenkään saa juoda, ihan kuin se nyt joisi. Sukulaiset soittelee ja kyselee ollaanko me kunnossa. Vessassa on edelleen käytössä valkoinen puhdasvesiämpäri. Luen ruotsia. Käyn äidin ja neljällä jalalla kulkevan koiran kanssa ulkona. Sää on ällöttävä, näen silmissäni bakteerien leviävän. Virallinen tieto tosin kertoo epidemian jo hellittävän. Isä käy Lahden suunnalla joululahja-asioissa ja saa kaupan päälle kanisterillisen kaivovettä. En uskalla vielä peseytyä.

Tehdään isän kanssa linssikeittoa. On niin hankala muistaa, että kasviksia ei saa laittaa hanan alle. Illalla Nokialle naureskellaan Uutisvuodossa, ihme jos ei naureskeltaisi.

Sunnuntai 9.12.
Kirjoitan koko aamun esseetä. Pesen käsiä osittain jo hanavedellä, tosin yhä pesun jälkeen desinfioiden. Tarkistetaan, että mummulla on kaikki hyvin. Vaihdan koirille juomaveden, tietenkään ei kraanavettä.

Illalla käydään saunassa. On melko selvää, että meidän alueen veteen vahinko ei ole todennäköisesti edes ulottunut. Juomalasiin ei Kankaantaan kraanavesi silti varmaan vielä joulunakaan päädy. Jännää, että Nokiallakin tapahtuu, etenkin kun ei itse ole täällä joka päivä. Mutta olisipa kiva, jos tapahtumista tiedotettaisiin asukkaille heti eikä päivien viiveellä.

Ja sinä nokialaismies, joka vetäisit kotiovellesi tullutta kaupungin vedenjakajaa nyrkillä naamaan, olkoot vatsavaivat osanasi!