Berliinis ja tropiikis ja maanantai Helsingis.

Jebejeb, oon laiska bloggaaja. En tiedä, johtuuko se siitä, että Helsingissä ei tapahdu mitään vai siitä, että se ei vaan tapahdu mulle. Toissaviikonlopuksi piti joka tapauksessa lähteä hakemaan äksöniä Berliinistä. Ja voi että se on kaupunki! Vuorokauden aikana ehdin pyöriä lähinnä pian neljän vuoden takaiselta ensivisiitiltä tutuilla mestoilla, mutta reissusta jäi silti leppoisat muistikuvat. Ehkä siksi, että vertailukohteena oli eräs, joka matkalla Berliiniin ajoi ensin vahingossa Puolaan (juuri näin!) ja sen jälkeen hajotti autonsa vähän ennen esikaupungin reunaa. Oijojoi.

Näistä pikku suunnitelmanmuutoksista ja aikataulunvenytyksistä johtuen päädyimme viettämään ainokaista suurkaupunki-iltaa kivojen boheemikuppiloiden sijaan kaupallisuuden kehtoon Sony Centerin Australian Bar&Restaurantiin. Mutta olipas sekin! Toisena päivänä tutustuttiin sitten sellaiseen kohteeseen kuin Tropical Islands Resort, 60 kilsaa Berliinistä Dresdenin suuntaan. Itse paikasta (ja etenkin sen ympäristövaikutuksista) voidaan olla montaa mieltä, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa, miten kivaa oli laittaa päälle pikkupikkuhamonen, jota en syyskuun neljännen ja St.Tropez´n jälkeen olisi uskonut enää tänä vuonna saavani pukea. Lämpö on hyvä asia, kohtuuden rajoissa. Ja vesi, vesi, vesi. Tämänkertainen kuvamateriaali sieltä. Muutakin kuvaa olisi, jos jaksaisi laittaa Facebookiin, siellä mä kuitenkin koko ajan roikun, vaikka pieniä kyllästymisen merkkejä alkaakin jo ilmaantua..

Kuvat kertomaan.

Muuna aikana olen mm. opiskellut (pakko)ruotsia miltei seitsemän vuoden tauon jälkeen, reissanut Helsingin ja Tampereen väliä (nyt viikonloppuna myös ystävän luona Seinäjoella), ahdistunut gradun aiheen päättämisestä (ja siitä, että se on tehtävä pikaisesti), odottanut pakkasta, lukenut Respektiä, ajatellut väistämättömästi lähestyvää imurointia (ja tänään sen suorittanut), odottanut kiihkeästi iltapäivähetkiä Viereisessä ja tavannut pitkästä aikaa yhtä lapsiystävää.

Tuoksuu lumelle.