Placebosta ei päivääkään.

Maailman siistein Placebo! Ja Placebon jälkeen maailman siistein ukkosmyrsky. Juoksin bussille Manskua pitkin kaatosateessa ja kesätopissa salamoiden leimahdellessa. Oli ehkä hienointa. Hienoa ei ollut enää se, kun tajusin vantaalaisbussin, jossa istuin, ajaneen oman pysäkkini ohi jo jokin aika sitten. Sadesumulta en hahmottanut ikkunasta muuta kuin moottoritien reunat. Hyppäsin kyydistä ja juoksin Hämeenlinnanväylän poikki jyrinän alla. Onneksi toinen vantaalainen bussi pelasti minut suhteellisen pian, sunnuntai-iltakin vielä.

Nyt on ukkonen mennyt. Äsken vielä räjähteli aika makeasti. Tämä viikonloppu on kyllä ollut niin hyvä, ettei yhtään harmita, että olen vielä Suomessa. Huomenna en enää.

Kesä.

Euroviisut on ehkä maailman tärkein asia.

Euroviisut on ohi ja pitää keskittyä elämään. Viisut ei ole mun mielestä koskaan olleet näin hyvät - tosin se saattaa johtua osittain myös siitä, että ensimmäistä kertaa panostin niihin jo todella paljon etukäteen, niin etten kuullut yhtäkään biisiä finaalissa ekaa kertaa. Näinä päivinä olen kuunnellut kotona etenkin näitä: Bulgaria, Serbia, Ukraina, Islanti, Ranska ja... äääh, vaikka mitkä!

En ollut Senaatintorilla lauantaina. Sen sijaan meillä oli viisukatsomo Kampissa kera videotykin sekä ruokaa niin monesta finalistimaasta kuin Asematunnelin S-Marketista onnistuttiin aukiolon viimeisinä parina tuntina haalimaan. Parhaina löytöinä mm. bulgarialaiset viininlehtikääryleet ja serbialaiset vadelmat. Joka lajia piti maistaa viimeistään silloin kun sen alkuperämaa oli esiintymisvuorossa.

Seuraavassa muutamia (omia sekä yhdessä muotoiltuja) huomiota Helsingin viisuista:

- harmillista, ettei kerrankin sympaattisen ja mieleenjäävän numeron vetänyt Ranska pärjännyt paremmin!
- ei ihme, ettei Ruotsi pärjännyt paremmin, vaikka aluksi minäkin suomalaisten luoman joukkohuuman vallassa kuvittelin sen menestyvän
- Krisse oli loistava, mutta Pukki vain käsittämättömän tarpeeton ja nolo
- suomalaiset eivät selvästikään ole tajunneet, että viisut ovat eri asia kuin lätkä: kotikisoissa menestyminen ei ole millään muotoa tavoite, ja olisi mun mielestä pikemminkin noloa (yksi syy olla iloinen siitä, että viisut ovat ohi: ei tarvitse enää kuunnella täysin epäoleellista jauhamista siitä, kuinka Hanna pärjää ja voittaa viisut, huhhuh...)
- ärsyttävin päähän pyörimään jäävä viisu on Valko-Venäjän Work Your Magic
- toisin kuin euroviisuvoittaja Marija Šerifović joka lehdessä sanoo, mun mielestä tässä kilpailussa on ehdottoman tärkeää, että on show. Mielellään erilainen kuin muilla mailla.
- Kreikan Yassou Maria kulkee houkuttelevan tarttuvasti, vaikka siinä lauletaan: "Probably should mention: she is mine"

- ja: kateellinen länsi (nimenomaan myös suomalaiset) lakatkoon puhumasta viisuissa liikaa jyräävistä itäblokin maista. Itäblokkia ei ole! Itä-Euroopan maat pärjäsivät lauantaina, koska ne olivat parempia. (Paitsi Ranska oli kyllä hyvä. ja Islanti, oih Eirikur!)

Oli mulla vielä monta muutakin asiaa, mutta en muista nyt. Otan vapauden lisäillä tänne väliin mitä myöhemmin keksin.

Oooh, mitkä Euroviisut!

No, tää vaan oli paras.

Hetken Helsinki on eri.

Eilen ajattelin, että paljon enemmän menettäisin ehkä sittenkin tänä vuonna, jos en olisi Suomessa. Helsingissä ei ole varmaan ikinä ollut niin paljon ihmisiä kuin eilen. Nyt meen sinne taas, moi!

Euroviisut! Jatkoon pääsi joitain aika yllättäviä, ei esim. Israel. Mutta onneksi Serbia, joka oli tänään ehkä paras. Ja Bulgaria, oijoi. Jättiscreeniltä ja kunnon kajareista tosin lähes joka veisu kuulosti hyvältä. Sympaattisimmat yllättäjät olivat kuitenkin biisien välissä näytetyt Suomi-postikortit: ei mitää glittereitä, vaan oikeita kuvia tästä maasta, esim. kunnon kuravaatteisiin puettuja lapsia, joita ei Keski-Euroopassa näe (tosin joka kerta kun kuvassa oli keittiö, oli siellä myös nainen - niinko sekin sit on?).

Tänään kuulin koivujen suhisevan. Se oli Vantaalla.

En pysty keskittymään muuhun kuin yhteen!

Mä oon niin fiilareissa Euroviisuista, en edes yritä esittää etten ois. Eilisaamuna Tsekin edustajia palelsi niin, että jäi lavashow näkemättä, mutta ruotsalaiset hyvitti tänä iltana senkin pettymyksen. Huomen semit!

Äsken tulin kotiin, ja vaikka on kauhean kylmä, jotain alle kymmenen astetta, tuoksuu ilmassa hämmentävän voimakkaasti kukille. Onko ne vieläkin ne narsissit vai voisko jo olla sireenit? Ei kesää kiinnosta onks Suomessa lämmin, tulee kuitenkin.

Mun tänhetkiset suosikit on Ukraina, Israel, Romania ja Ranska. No, ja Tsekki, kaikesta huolimatta. Niiden biisi soi päässä tauotta jo päivätolkulla.

Viikon päästä ne on.

Ope laittoi tsekinopiskelijat (3 kpl) taas edustamaan. Suurlähetystöön oli kutsuttu varmaan kaikki Helsingin tsekkiläiset ja maan euroviisuedustaja, hard rock-bändi Kabát, ja muu maan viisuedustajisto (yhteensä 22 henkeä plus vaimot). Livenä eivät teknisistä syistä soittaneet, mutta edustuskappale soi levyltä niin monta kertaa (ja sen verran kovaa), että aloin pitää siitä jo suhteellisen paljon. Oli pakko imuttaa netistä ja kuunnella koko tämä ilta repeatilla samalla kun välttelin tsekin kirjallisen työn tekoa. On helppo vältellä, kun se on mun kevään ainoa jäljellä oleva työ (vapaus vapaus vapaus!) eikä silläkään ole tiukkaa deadlinea.

Ylimmässä kuvassa viisuhenkilökuntaan kuuluva setä ihmettelee sanaa torstai (čtvrtek) ja alemmissa kilistellään suurlähettilään kanssa. Mä olen Euroviisuista suhteellisen innoissani, etenkin kun olen tällä kertaa oikeassa maassa.