Ei oo enää lokakuu!

Tiedän, en oo taas palkinnut millään lailla teitä, jotka uskollisesti vierailette täällä päivittäin, tai mahdollisesti useita kertoja päivässä.. Enkä kyllä kerro mitään jännää nytkään. Oikeastaan ainoastaan sillä on väliä, etten ole Helsingissä, eikä puoleentoista viikkoon tarvi mennäkään. Mitään ei ole rästissä, mitään ei ole kalenterissa, kukaan ei odota mun tulevan minnekään. Paitsi maalle, ja sinne kyllä haluankin mennä, parin päivän päästä. Tällaista oli viimeks joskus juhannusaattona.

Käsittämätöntä, että syksy on ohi.

Olinpa taas.

Tsekki on ehkis maailman kivoin paikka, vaik kuinka ois marraskuu ja kauhee kurkkukipu ja loputon sumu ja harmaus ja liian vähän aikaa. Tällä retkellä mm. opettelin vaihtamaan autonrenkaan Wienin keskustassa, saunoin vanhassa porukassa keskiviikkona, söin liikaa pizzaa, näin elämäni kolmannen valmistujaistilaisuuden (tällä kertaa kandien, mutta rituaalit tismalleen samat kuin viime marraskuussa kuvailemillani kekkereillä), ihastelin Ostravan teollisuuspölyn peittämiä lähiöitä sekä maankuulua baarikatua (jolla puolenyön jälkeen alkoi jo ollakin vähän elämää), join varmaan sata litraa teetä ja svařákia juuri sen verran kuin olin suunnitellutkin, maksoin raitiovaunussa tarkastusmaksun (onneks jotain alle 15 egee) maailman tyhmimmän yhden pysäkinvälin takia, joka muutenki oli yks hyvin harvoista liputtomista matkoistani, maksoin pari tuntia myöhemmin kampaajalla väristä ja leikkauksesta vain muutaman euron enemmän, ja muistin taas, ettei lounaspaikan löytäminen ole sittenkään helppoa. Sitä paitsi nukuin kolme yötä vanhassa asuntolassani, mikä oli jokseenkin skitsofreeninen kokemus. Tismalleen samanlaisessa (ja samanhajuisessa) huoneessa ja tismalleen samassa käytävässä olisi hyvin voinut olla vielä se kun asuin.

Näissä kuvissa vaihdetaan sitä rengasta ja ollaan muutenki Wienin joulussa (kyllä, se on suklaata, oihhhh!!). Niin ja keskimmäisessä kuvassa ollaan sitten Ostravassa eikä Vantaalla!