Olen kipeä! Ensimmäistä kertaa olin täällä kipeä joskus kuukausi sitten. Silloinkin se alkoi perjantai-iltapäivänä sen jälkeen, kun olin ekaa kertaa tavannut Betkan ja Katkan, joiden kanssa hengaamisen piti myötävaikuttaman tsekin kielen oppimiseeni. (Sittemmin etenkin Betkaan tutustuminen on myötävaikuttanut mm. saunaharrastuksen aloittamiseeni ja useisiin vapaa-ajankäyttöpulmiini.) Tänä iltapäivänä, kun istuimme Betkan kanssa ennennäkemättömän viehättävässä suklaakahvilassa (jossa ei kerta kaikkiaan voi käydä toteamatta suklaan olevan maailman paras keksintö), tunsin salakavalan kurkkukivun laajenevan kuumepistelyksi ja jomotukseksi, enkä kovin ilahtunut havainnosta. Myöhemmin lounaalla suosikkipaikan nuudelit jäivät lautaselle, kun tärisevin käsin hamusin puikoilla suuhuni ainoastaan kurkkuviipaleet.
Kotiinpäästyä oli ikävä äitiä! Ihmisen ei koskaan pitäisi joutua sairastamaan kaukana äidistä. Jakub tuli vihanneksineen, ja pilkkoi ne mulle valmiiksi keittoa varten. Äitinsä kysyi puhelimessa, tarvitsenko mä jotain ja mä sanoin sille sinne:"Potrebuju maminku!"
Kuitenkin, keiton jälkeen olo parani huomattavasti.
Aamulla, kun olin vielä terve, olin Juhlallisessa Tilaisuudessa.
Humanistinen tiedekunta järjesti sen tänä syksynä valmistuneilleen. Sattuneista syistä tunsin arvon maistereista yhden jos toisenkin (ja hämmennyin, kun laskin, että juhlavieraat mukaanlukien tunsin tilaisuudessa lähemmäs 20 ihmistä eri yhteyksistä - mikä seurapiiriverkostuituja!) Itse tilaisuus oli akateemisen teatraalinen: korkea-arvoiset uusien maisterien kruunaajat larppiasuissaan lausuivat juhlallisia sanoja (tosin itse en pysynyt ihan mukana, missä kulki latinan ja tsekin raja..), minä opin "opiskella"-verbin menneen aikamuodon molemmissa suvuissa (kertaus on opintojen äiti, tässä tapauksessa n.40 kertaa peräkkäin) ja valmistuneet kiersivät yksitellen Suuren Pöydän Ympäri yhteensä kolme kertaa. Näin se kävi:
1. Esittelykierros. Nimi ja pääaineet, kumarrus ensin viininpunaiseen samettiin verhoutuneelle sedälle ja sitten meille yleisölle.
2. Lupauksenanto. (Aivan, sudenpentuajat ovat vasta harjoitusta tulevaisuutta varten!) Ylhäältä puhujanpöntöstä luettiin juhlallinen lupaus - toisin sanoen seurasi yleistä lätinää opiskelusta ei-vain-yliopistoa-varten, sekä sivistyksen ja tiedon valjastamisesta yhteiskunnan eduksi (luulisin) sekä eettisestä vastuusta, joka tiedonhaltijoilla on. Valmistuneiden tuli vannoa toteuttavansa kaikkea mahdollista hyvää elämässään parhaansa mukaan. Tämä tapahtui siten, että tyypit kiersivät yksi kerrallaan pöydän eteen, ja oikean käden kaksi sormea Gandalfin sauvan kultaisen leijonan päällä lausuivat "lupaan".
3. Diplomien jako. Kansio oli sininen, tosin kolme täydellisin arvosanoin suoriutunutta priimusta saivat Punaiset kansiot, sekä julkisen maininnan ansioistaan. Tavoitellappa!
Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävää elitististä pukuteatteria. Onneksi istuin Betkan kanssa nelosrivissä enkä isovanhempien vieressä edessä, kehtasin vähän hihitellä. Jälkeenpäin smalltalkattiin aulassa, sekä havaittiin taas uusia yhteyksiä ihmisten välillä. Pientä on niin, kaikki tuntee ainakin Jonkun. Sitten mentiin suklaalle.
Tänään onnittelemme: Jakub, Michal, Vita, Petra ja Katka!
